Parturi-kampaajan työ on haastaavaa niin ammattitaidon kuin asiakaspalvelun osalta. Ammattitaitoa täytyy pitää yllä koko ajan kouluttautumalla sekä seuraamalla uusia trendejä esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Asiakaspalvelu on taas toisaaltaan pysynyt samanlaisena ajasta riippumatta. Toki paremmaksi asiakaspalvelijaksi kehittyy koko ajan ja uusia ideoita asiakkaiden hyvinvoinnin eteen tulee aika ajoin, mutta perus periaate sen suhteen pysyy samana; saada täytettyä asiakkaan toiveet parhaalla mahdollisella tavalla. Parturi-kampaajana asiakkaan ymmärtäminen on erittäin tärkeää ja vaatii paljon, jotta pääset samalle "taajuudelle" asiakkaan kanssa. Asiakasanalyysi on tehtävä tarkkaan ja osattava kysyä oikeat kysymykset. Toisten asiakkaiden kanssa tämä käy helpommin, kun taas toisten kanssa ei niin helposti.
Jokainen asiakas on erilainen ja tuo näin ollen haasteita jokaiseen päivään. Nykyään oma itsevarmuus omasta osaamisesta on kasvanut ja työskentelystä asiakkaan kanssa on tullut helpompaa. Toki välillä tulee asiakas, kenen kanssa ajatus ei vain kohtaa, mutta silti sillä omalla ammattitaidolla pystyy hoitamaan tilanteen hyvin. Olen ollut hyvin onnekas töiden suhteen ja olen saanut tehdä paljon töitä hiusten parissa ja kohdata hyvin paljon erilaisia asiakkaita. Tämän vuoksi olen saanut kokea onnistumisen tunteita lähes päivittäin ja ne ovat kohottaneet ammatillista itsetuntoani paremmaksi ja varmemmaksi päivä päivältä.
Onnistumisen tunteen jokainen kokee erilailla sekä saa eri asioista. Mielestäni myös oma asenne ja motivaatio ovat vahvasti yhteydessä onnistumisen tunteeseen. Kaikki minut paremmin tietävät, että haluan tehdä kaikki täydellisesti ja tämän vuoksi onnistumisen tunteen tunteminen ei ole aina ollut niin helppoa. Viime aikoina olen pystynyt antamaan itselleni myönnytyksiä tämän suhteen ja oikeasti pystynyt nauttimaan niistä pienemmistäkin ja arkisimmistakin onnistumisista.
Erityisesti minulle on jäänyt mieleen kaksi erittäin onnistunutta asiakastyötä ja -kohtaamista. Toinen on viime syksyltä ja toinen vasta kahden viikon takaa. Mutta pelkkiä onnistumisen tunteita työ ei ole ollut. Epäonnistumisia on ollut varmasti yhtä paljon kuin onnistumisia (toivottavasti nykyään enemmän onnistumisia). Yksi epäonnistumisen tunne ja työ tulee mieleen edelleen viikottain, joka tapahtuo viime syksynä.
Ensimmäinen onnistunut työ on viime syksyltä. Työ oli aivan tavallinen raidoitus ja hiustenleikkaus. Olin juuri aloittanut uudessa työharjoittelupaikassa. Kaikki oli vielä aivan uutta ja vierasta. Asiakas oli keski-ikäinen nainen ja minua jännitti aivan älyttömästi. Mutta, kun hän istui tuoliin, niin hän loi omalla olemuksellaan todella rauhallisen tunteen minulle ja pystyin rauhoittumaan. Hiusten raidoittaminen ja sävyttäminen sujuivat todella jouhevasti ja lopputuloksesta tuli todella hyvä. Tilanteessa asiakkaan oma rauhallisuus ja asenne loivat työskentelylle täydellisen ympäristön sekä antoi minulle parhaan mahdollisen ympäristön tehdä työni.
Toinen onnistunut työ on vasta parin viikon takaa. Työ oli parran muotoilu ja hiusten leikkaus. Meillä oli menossa partakurssi ja olin Amistylesta pyytänyt tämän miehen minulle asiakkaaksi partakurssia varten suoritettaviin asiakastöihin. Hänen kanssaan työskentely sujui todella rauhallisesti ja hyvin. Hän toi samanlailla omalla olemuksellaan rauhallisuuden tilanteeseen ja työskentely suijui tästä johtuen hyvin päämäärätietoisesti ja rauhallsesti.
Molemmissa töissä tulin asiakkaan kanssa luonnostaan hyvin toimeen. Juttelimme välillä ja välillä taas oltiin ihan hiljaa. Heidän kanssaan oli luontevaa työskennellä. Molemmissa töissä koin onnistumisen tunteen myös lopputuloksessa; raidoista sekä sävystä tuli täydelliset ja parranmuotoilussa ei tullut virheitä. Nainen käy minulla edelleen asiakkaana raidoittamassa hiuksiaan Mies laittoi minulle viestiä jälkeenpäin ja kiitti "upeasta työstä, nautittavasta rentoutuksesta". Hän halusi vielä varata minulle ajan kuukauden päähän.
Erittäin vahvan epäonnistumisen tunteen koin, kun tein naiselle mallin muutoksen. Hänellä oli lyhyt polkka ja toiveena oli samanlainen malli kuin prinsessa Dianalla. Yritin kovasti selittää, että pelkalla leikkauksella emme tule saamaan tuota mallia ja lopulta mielestäni pääsimme yhteisymmärrykseen. Leikkaisimme lyhyen mallin, jossa niska ajettaisiin koneella lyhyeksi ja korvat tulisivat näkyviin. Työ sujui hyvin, kunnes tuli korva. Korvan ja takaraivon kohdalle jäi selvä 90 asteen kulma, jota en saanut millään pois. Pyysin apua ja kaikki auttoivat ja auttoivat. Kaikesta huolimatta tilanne tuntui menevän vain koko ajan huonompaan suuntaan ja aikakin kului. Lopulta minun oli luovutettava ja hyväskyttävä, että en saa siitä parempaa. Työkaverini tarkisti leikkauksen eikä siinä teknillisesti ollut vikaa, mutta en ollut työhöni yhtään tyytyväinen. Leikkasin hiuksia varmaan kolme tuntia.
Tilanne oli minulle aivan kauhea ja olin varma, että en enää ikinä leikkaa naisten lyhyitä hiuksia ja aivan varmasti saan potkut. En edes muista kunnolla kuinka käsittelin asiaa jälkeenpäin. Mutta pahimman olon jälkeen ryhdistäydyin ja kysyin neuvoja, kuinka tämä kohta pitäisi leikata ja katsoin kymmenittäin videoita Youtubista naisten lyhyiden hiusten leikkauksista. Nämä auttoivat minua pääsemään epäonnistumisen tunteesta yli, mutta aivan jokainen kerta lyhyitä hiuksia leikatessa muistan tuon illan ja epätoivon. Nyt tästä johtuen koenkin olevani parempi leikkaamaan lyhyitä hiuksia ja tiedän mitä tehdä, jos meinaa käydä samanlailla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti